Miten mustekala näkee maailman?

Tässä on yksi biologian parhaista arvoituksista: mustekala, värejä vaihtavan naamioinnin mestari, on lähes varmasti värisokea. Yhdellä valoreseptorityypillä sen pitäisi teoriassa nähdä maailma harmaasävyisenä, ja silti se sulautuu virheettömästi väriseen koralliin. Sen temppu on lukea valon polarisaatiota, näkömaailman piilotettua kerrosta, johon me emme pääse käsiksi. Värisokea klassisessa mielessä, mutta erinomaisen herkkä polarisoituneelle valolle sekä kirkkaudelle ja kontrastille. (On viitteitä siitä, että se hyödyntää kromaattista epätarkkuutta väriä päätelläkseen.)

Värisokea klassisessa mielessä, mutta erinomaisen herkkä polarisoituneelle valolle sekä kirkkaudelle ja kontrastille. (On viitteitä siitä, että se hyödyntää kromaattista epätarkkuutta väriä päätelläkseen.) Monokromaatti (yksi ainoa fotoreseptori) + polarisaatioherkkyys

Sen silmät erottavat noin 6 jaksoa astetta kohti (20/130), kun ihminen yltää noin 60 cpd:hen (20/20). Sen näkökenttä kattaa noin 320°.

Sen silmät erottavat noin 6 jaksoa astetta kohti sinun 60:tä vastaan, joten kasvojen pitää olla noin 10 kertaa lähempänä, jotta se näkee saman yksityiskohdan kuin sinä. Ääriviivasi ja liikkeesi välittyvät selvästi, ilmeesi ei.

Erinomainen kontrastinäkö hämärässä.

Näkee polarisoituneen valon. Iho saattaa myös aistia valoa. Vaakasuora pupilli pitää horisontin tarkennettuna. Yksi kiehtova ajatus esittää, että mustekala hyödyntää sitä, miten sen omituisen muotoinen pupilli hajottaa valon värikkäiksi reunuksiksi, lukien tuon sumeuden päätelläkseen sävyn ilman todellisia väritappisoluja. Se olisi näppärä kiertotie sille, että sillä on vain yksi reseptori.

Mustekala näkee noin lukeman 20/130 sinun 20/20:tasi vastaan eikä tavallisessa mielessä väriä lainkaan. Se kuitenkin havaitsee valon polarisaation, kokonaisen tietokanavan, jonka sinun silmäsi yksinkertaisesti heittävät pois.